Täydellistä harmoniaa ja luottamusta

http://www.youtube.com/watch?v=oHQczRbBHxI&feature=related

Hupsista ja muksista

Niinpä niin, eilisellä yksityistunnilla tuli kerrattua ratsastuksen osiota: " Kuinka tipahdan hevosen selästä".
En oikein tiedä mitä tapahtui, kaikki alkoi jalustimen etsiskelystä kesken harjoitusravin - seuraavaksi ajattelinkin hoplaa, nyt meni tasapaino! Okei mä pysyn satulassa, ehdin vielä korjamaan ja sitten oltiinkin jo kentässä ajatuskuplan kera: enpäs ehtinytkään:) Alaselkä ja niska ottivat iskua aika reippaasti, mutta pääsin kuin pääsinkin takaisin satulaan ja menoksi.
Isot ympyrät ja ravivoltit alkoivat luonnistua ja se oli mieltäylentävää! Tunnin lopussa laukkasimme rivakasti Tellu tamman kanssa muutamat laukkavoltit. Ihan hallittuja eivät laukasta raviin siirtymiset olleet,sillä Tellu halusi mennä, mennä ja mennä:) Ihan viimeisenä treenattiin vielä ravin temmon vaihteluita, jotka alkoivat luonnistua siitä huolimatta että Tellulla oli edelleen virtaa. Siinä vaiheessa ratsastaja oli jo ihan puhki!

Keveyden vaikeus

Eilinen ratsastustunti oli omalta osaltani melkoinen fiasko. Miten ihmeessä voin unohtaa kaiken painoavuista ja ohjasavuista kesken kaiken? Näköjään hyvin helposti. Ratsuna toimi jälleen Simba ja Simbahan on omaperäinen maksikokoinen poni, suuren hevosen päättäväisyydellä varustettuna. Simba vei minua kuin pässiä narussa, kun tahtotilani laski jämäkästä tilaan: mentäiskö vaikka laukkavoltti, mentäiskö?

Ei muuten menty laukkavolttia tuossa tahtotilassa. Mentiin muutama askel laukkaa, tipahdus raville ja ulos ympyrältä eikä mitään reagointia ratsastajan apuihin. Unohtui nimittäin perusasiat ympyrällä hämmennyttyäni laukannoston vaikeudesta ja lopulta hämmennyin varsin sekavustuneeseen tilaan ja höpöksi meni,että heilahti!

Tunnin jälkeen koputtelin itseäni raipalla päähän ja mietin miten tämä kaikki on mahdollista? Että ihminen unohtaa, UNOHTAA kesken kaiken perusasiat. Melkeinpä olin valmis jättämään touhun sikseen. Keveyden vaikeus on löytää tasapaino apujen välille. Tavoitteenani on pehmeä ratsastaja, mutta nyt mentiin jo liian pehmeäksi;) Tänä aamuna huomasin kuitenkin ystäväni pienellä kannustuksella tarttuvani puhelimeen ja kas, perjantaille on varattu yksityistunti - ratsaille takaisin, mars! Perjantaita siis odotellaan ja vietetään viimeistä kesälomaviikkoa..

Perjantaita kohti seuraava mietelause mielessäni: " Pitää ratsastaa enemmän sydämellä, ratsatuksesta on tullut voimistelua ilman sielua"..

Merit koirakoulussa

Merit on aloittanut viikko sitten koirakoulun. Eilen oli toinen koulutuskerta ja jälleen ohjaaja teki saman virheen kuin edellisellä kerralla: liian vähän makupaloja mukana. Ensi kerralla otan repullisen makupaloja mukaan koulutukseen!

Treeneissä harjoiteltiin katsekontaktia, perusasentoa ( joka ei vielä Sirkuskoiralta oikein suju), maahanmenoa ja paikallaan pysymistä sekä ohituksia ja vähän seuraamisen alkeita. Perusasennossa Merit jää liian kauas minusta, samoin kuin seuraamisessa Merit mielellään seuraa irti minusta - kaukana. Taitaa juontaa tuonne näyttelytouhuihin nämä ongelmat, sillä näyttelyesiintymisessä tavoite on, että koira on riittävän kaukana esittäjästään esim. liikkuessaan.

Kovasti pitää vielä harjoitella tuota perusasentoa Sirkuskoiran kanssa. Katsekontakti sujuu erinomaisesti, samoin maahanmeno. Maahanmenossakin meidän pitää ottaa jo astetta vaikeampi maahanmeno käsky ja jättää käsimerkki pois. Kisakoiraa Meritistä ei tule, sillä kisaaminen ei ole missään vaiheessa ollut tavoite - tavoitteena on enemmänkin yhdessä tekeminen ja uuden oppiminen. Puolin ja toisin.

Aurinko paistaa ja lämpötila nousee tunti tunnilta. Taidan pakata kamat autoon ja lähteä metsäretkellä kera farkkuneitojen! Nauttimaan hienosta talvipäivästä.

Webworld - mikä ihmeellinen ja ihana maailma se onkaan...

Näköjään olen jo puoli vuotta sitten suunnitellut avaavani farkkuneitojen verkkosivut uudestaan..jotenkin aika on mennyt kaikkeen muuhun elämään eikä sivut ole valmistuneet suuntaan eikä toiseen. Kunnes toissapäivänä sain inspiraation ja energianpuuskan. Kahdessa päivässä verkkosivut valmistuivat ja ilo niiden valmiiksi saamisesta oli valtava!

Sen jälkeen onkin ilmennyt vain ja ainoastaan ongelmia. En raukka muistanut, että olen viime syksyn innostuksessa vaihtanut palveluntarjoajaa ja se homma on jäänyt puolitiehen. Nyt en saa verkkosivujani näkyviin en uudella palvelimella enkä vanhalla. Toiset ovat kahden asunnon ansassa - minä olen kahden palvelimen ansassa. Näköjään. No, oli miten oli sivut ovat valmiit ja siirretty uudelle palvelimelle.

Nyt odotellaan, jos ne jonain päivänä näkyisivät muillekin kuin minulle...

Jos en nyt sitä ennen jo kyllästy nykyiseen sivuston look:iin ja vedä niitä takaisin koneelle odottamaan uutta syntymää;)

Farkkuneitojen elämää - kesän 2009 jälkeen

Kas vain, puoli vuotta on vierähtänyt enkä ole blogiini koskenut! Farkkuneitojen verkkosivutkin on lakkautettu - webmasterin ajanpuutteen ts. allekirjoittaneen kiireiden vuoksi. Ehkä syksyn aikana saan aikaiseksi rakentaa uudet verkkosivut...se jää nähtäväksi.

Kesä 2009 on mennyt että heilahti. Aurinkolapsi kasvoi tappijalkaisesta lylleröstä pitkäkoipiseksi joutseneksi (ylin kuva, Aurinkolapsi alias Nealah 8 kk). Merit, Aurinkolapsemme leikittäjä, on menettänyt hermonsa ja myös palauttanut ne useaan otteeseen Aurinkolasta leikittäessään. Ja äiti Weera on ihaillen seurannut sivusta lapsikatraansa kehitystä. Metsälenkkeilyä on harrastettu ahkerasti, näyttelyitä vähemmän ahkerasti, maastoilua ei ollenkaan. Näin se on meidän kesä mennyt ja ollut. Kesän aikana pyörähdimme muutamassa koiranäyttelyssä - viimeisin reissu on viime viikonlopulta Kouvola-Heinola tourneelta.

Vauvalassa vietettiin 3 viikkoispäiviä

Niin se aika rientää - ne pienet punaiset narisevat naperot,jotka 3 viikkoa sitten saapuivat maailmaan ovat kasvaneet hurjasti viime viikkojen aikana. Tällä viikolla vauvalassa vietettiin 3 viikkoispäivää. Kolmikko on opetellut kävelyn alkeita jo pitkään, mutta nyt se alkaa jo sujua ja olemme siirtyneet vaiheeseen 2: Hyppyjen kuivaharjoittelu.

Ensimmäiset hyppy/ loikkayritykset ovat suurimmaksi osaksi päättyneet maha- tai kylkilaskuun. Hännänheilutus sujuu jo ongelmitta, samoin kuin perustaapertelu. Mutta, mutta ne hypyt, ne hypyt - ne antavat odottaa onnistumistaan! Vauvalan asukit ovat sen verran iloluontoista porukkaa etteivät pysty ilmeisesti pitämään iloa sisällään, vaan se on purettava mitä erikoisempiin hyppy ja loikkayrityksiin. Ja vauvalan vahdilla ts. allekirjoittaneella on hauskaa!

On nuo vauvat vaan niin suloisia. Kerta kaikkisesti.